Jack Reacher: Tappajan jäljillä (2012)

Pari päivää sitten päätettiin olla mainosten uhreja (viime aikoina ollaan oltu vähän liiankin usein…) ja otettiin Filmnetin 0,10€:n kuukauden kokeilujakso. Elokuvia ei ole tarjolla läheskään yhtä paljon kuin Netflixissä, mutta toisaalta valikoima on ainakin itselleni paljon sopivampi ja tarpeeksi laaja. Filmnetistä tulikin sitten eilen katsottua Tom Cruisen tähdittämä toimintatrilleri!

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzlYYMnx8XWt3FMn3aFB1DNtvyc4lxoNX_F4H4EhhtS8i02qUR6a5cDggJ1PnDktu92Av9tfgm2PK81rRqSRxQv8XdjmepVrnn42TcClP6YvqjitgqfvCZqSHD8t8lvZswLu0xfDwJho8/s1600/Jack-Reacher-Poster.jpg

En muista, milloin olen viimeksi katsonut toimintaleffaa, mutta muistan sen, että harvoin en olisi pitänyt sellaisesta. Näin kävi myös Christopher McQuarrien leffan, ”Jack Reacher: Tappajan jäljillä”, kohdalla. Elokuvan alussa tarkka-ampuja ampuu viisi viatonta ihmistä Pittsburghin kadulla. Pian syylliseksi epäilty sotaveteraani James Barr (Joseph Sikora) pidätetään. Mies kuitenkin kieltäytyy puhumasta poliiseille ja pyytää vain ja ainoastaan yhtä: Jack Reacherin (Tom Cruise). 

Muutamia vuosia takaperin Reacher oli luvannut tappaa Barrin, jos he vielä jonain päivänä kohtaavat. Reacher on aluksi muiden tapaan varma Barrin syyllisyydestä, kunnes vähitellen huomaa pieniä yksityiskohtia, jotka puhuvat tätä väitettä vastaan. Samalla myös Barrin asianajaja, Helen Rodin (Rosamund Pike), pyytää Reacheria tutkimaan tapahtumia. Onko Barr lavastettu syylliseksi ja miksi hän pyysi Reacherin avukseen?

Leffa on sekoitus sekä tutkintaa että toimintaa, joka tempaisee mukaansa heti alusta saakka. Juoni etenee vähitellen ja matkan aikana paljastuu uusia salaisuuksia. Elokuvassa ei heti kerrota ampujan motiiveja, mutta juonen etenemisen myötä kaikki paljastuu katsojalle. Leffasta löytyy myös perinteisiä ampumiskohtauksia sekä takaa-ajoa, joka kesti mielestäni ehkä hieman liian kauan. Julkaisuvuodesta (2012) huolimatta välillä tuntui, että elokuva olisi joskus 1980-luvulta, sen verran paljon oli muun muassa vanhoja autoja. 

Tom Cruise toi rooliinsa tarkkaavaisuutta, kylmyyttä ja jonkinlaista särmikkyyttä rauhallisella ja fiksulla olemuksellaan. En ole mikään suuri Tom Cruise -fani, mutta tuon leffan jälkeen hän sai minulta muutaman plussan, sen verran hyvä suoritus! 

Pitäisi varmaan useammin katsoa tällaisia jännittäviä toimintaleffoja, en edes muistanut, että näistä tulee niin hyvä fiilis! Itse olen valmis toimintatrillerin loppumisen jälkeen analysoimaan tapahtumia vaikka kuinka kauan. Sen takia varmaan teki mieli heti kirjoittaa postaus ja suositella tätä leffaa muillekin!

Smurffit 2 (2013)

  

Käytiin noin kuukausi sitten leffassa katsomassa Smurffit 2! Ensimmäinen osa nähtiin jo kauan sitten ja itse tykkäsin siitä kovasti hauskuuden ja smurffien sympaattisuuden takia. Tarkoituksena oli vähän säästää rahaa tällä reissulla, joten mentiin päivänäytökseen, mikä maksoi kahdelta ihmiseltä yhteensä vain 13€! Lopputuloksena oli se, että Jyväskylän suurin leffasali oli meitä kahta lukuun ottamatta tyhjä :D

 

Elokuvan alussa smurffit järjestävät yllätysjuhlia Smurffiinalle tämän syntymäpäivänä. Smurffiina on kuitenkin surullinen, sillä hänen mieltään painaa epävarmuus siitä, kuka hän todellisuudessa on. Samaan aikaan ilkeä velho Gargamel (Hank Azaria) luo kaksi smurffi-mutaatiota, jotka sieppaavat Smurffiinan. Pian tyttö tajuaa, että hänellä on paljon yhteistä kahden uuden ystävänsä kanssa. Elokuvassa seurataan myös jo ensimmäisestä osasta tuttujen ihmishahmojen, Patrickin (Neil Patrick Harris) ja Gracen (Jayma Mays), elämää. 

http://rb.roosterbank.com/wp-content/uploads/2013/07/the_smurfs_2-1920x1200.jpg 

Minusta tämä elokuva on ehkä liian monimutkainen lapsille. Itsekään en meinannut pysyä juonessa mukana, kun koko ajan oli meneillään joku takaa-ajo. Toisaalta mutkikkaasta juonesta huolimatta, elokuvassa on tarpeeksi tapahtumia ja käänteitä, joten missään vaiheessa ei tule tylsää. Visuaalisesti leffa on toteutettu hienosti! Söpöt smurffit sulautuvat hyvin ihmisten maailmaan tuoden elokuvaan paljon kirkkaita värejä ja pirteyttä. Smurffiinan kamppaillessa identiteettinsä kanssa, elokuvassa tulee esiin myös tärkeä sanoma: ei ole väliä, mistä tulee, vaan tärkeintä on se, minkälainen päättää olla.

http://koululainen.fi/s/f/editor/images/Smurffit2/smurffit_560.jpg 

Lopputekstien aikana hymy tulee huulille, kun smurffit esittävät iloisesti Britney Spearsin ”Ooh La La” -biisin, mikä onkin elokuvan tunnari. Kaiken kaikkiaan tykkäsin elokuvasta tosi paljon ja se sai iloisuudellaan ja pienellä lapsellisuudellaan minut piristymään! 

Loppuun vielä Britneyn musiikkivideo: