Gdanskin matkalla kävimme Stutthofin keskitysleirillä,
jonne kesti päästä bussilla noin tunnin verran. Stutthof oli ensimmäinen toisen
maailmansodan alettua Saksan ulkopuolelle perustettu keskitysleiri. Se toimi
myös tuhoamisleirinä kesästä syksyyn 1944. Noin 110 000 ihmistä kulki
kuoleman porteista sisään ja 65 000 ei enää tullut takaisin. Myöhemmin keskitysleirin
paikalle perustettiin museo, joka avattiin 12. maaliskuuta 1962.
Paikka oli todella ahdistava, mutta myös mielenkiintoinen.
Siellä oli todella paljon nähtävää: muun muassa vankien vaatteita,
ruokailuvälineitä ja salaa piirrettyjä kuvia, kaasukammio, vartiotornit,
krematorio sekä uhreille rakennettu muistomerkki. Stutthofissa tunnelman pystyi
aistimaan selkeästi, ei siellä edes uskaltanut kauheasti puhua muuten kuin
kuiskaten.
Museossa oli paljon opasteita ja selityksiä siitä, mikä
paikka toimi mitäkin tarkoitusta varten sodan aikana. Varmaan olisi saanut
enemmänkin irti koko paikasta, jos olisi ollut hieman parempi englannin kielen
taito, sillä opasteet olivat puolaksi, englanniksi ja saksaksi. Stutthofissa
käynnin jälkeen oppi arvostamaan joitakin asioita uudella tavalla. Todella
karmiva paikka, mutta kokemus oli hieno ja käynti siellä herätti paljon
tunteita ja keskustelua. Stutthofin keskitysleiri oli yksi koko
matkan kohokohdista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti