torstai 5. syyskuuta 2013

Mama (2013)

 

Mama on tänä vuonna ensi-iltansa saanut Andres Muschietin ohjaama ja Guillermo del Toron ohjaama kauhuelokuva. Sisarukset Victoria ja Lily (Isabelle Nélisse ja Megan Charpentier) katoavat, kun heidän vanhempansa menehtyvät traagisessa onnettomuudessa. Viiden vuoden etsintöjen jälkeen tyttöjen setä Lucas (Nikolaj Coster-Waldau) yhdessä tyttöystävänsä Annabelin (Jessica Chastain) kanssa vihdoinkin löytävät tytöt keskellä metsää sijaitsevasta mökistä. Pariskunta ottaa tytöt kotiinsa asumaan ja huomaavat pian, että tyttöjen mukana heidän elämäänsä saapuu jokin, joka haluaa tytöt takaisin.


Annabel yrittää auttaa tyttöjä heidän aloittaessaan uutta elämää tuntemattomassa ympäristössä, mutta oudot ja yliluonnolliset ilmiöt saavat naisen pian huolestumaan. Elokuvan kaikkia aikuishahmoja yhdistää huoli lasten tulevaisuuden puolesta. Miehet ovat kuitenkin taka-alalla, koska leffan pääteemana on äitiys, mikä näkyy jo elokuvan nimessä. Tarina keskittyykin Annabelin ja tyttöjen väliseen suhteeseen sekä Annabelin äidinvaiston kehittymiseen. 


Leffa osaa ottaa lasten pelottavuudesta kaiken irti hyödyntäen niin lasten mielikuvitusta, hermostunutta naurua kuin yöllisiä kävelyjä ympäri taloa. Elokuvassa esiintyy loistavasti tumma ja vangitseva tunnelma. Juonen takana on kaunis ja hieman jopa tunteellinen tarina lapsensa menettäneestä äidistä. Loppukohtauksen aikana onkin sitten vaikeaa pitää tunteet kurissa, sillä kylmät väreet tulevat vaikka väkisin. 
  

maanantai 2. syyskuuta 2013

Kreetan paikat TOP3

Kreetan matkallamme vuokrattiin yhtenä päivänä pieni auto ja lähdettiin ajelemaan ympäri saarta! Tarkoituksena oli päästä Elafonisin rannalle, jossa on vaaleanpunaista hiekkaa. Yllättävän hyvä kartturi olin: eksyttiin vain pari kertaa ja päästiin turvallisesti määränpäähän!   

 
Ranta oli todella ihana ja vesi tosi kirkasta ja lämmintä. Olo oli kuin paratiisissa!
  



Illalla meillä oli vielä muutama tunti aikaa ennen kuin auto olisi pitänyt palauttaa, joten päätimme olla mainoksen uhreja (saimme ”omalta” rannaltamme esitteen) ja lähdimme ajelemaan kasvitieteelliseen puutarhaan! Siellä oli sitten vajaa puolitoista tuntia aikaa kiertää 2 kilometriä pitkä ja kiemurteleva reitti ylämäkineen. Mutta ne kaikki kasvit ja kukkaset… Aah oli niin ihanan näköistä!










Seuraavana päivänä lähdettiin Limnoupoliksen vesipuistoon. Mikään bussi ei näyttänyt menevän sinne suoraan, joten hemmoteltuina kakaroina matkustettiin sinne minijunalla!


Limnoupolis oli mukava paikka, missä riitti tekemistä ihan kaikille. Oli 6 isompaa liukumäkeä ja sitten pienempiä lasten altaita. Yhteen liukumäkeen en uskaltanut mennä, kun se näytti ihan liian pelottavalta :D Tero kyllä uskalsi mennä siihen, eikä kuulemma ollut edes pelottava. Niin vissiin…




Taas kun näitä matkakuvia katselee, niin tulee kauhea matkakuume ja ikävä, mutta toisaalta kiva, kun on noin paljon muistoja sieltä!