Book of possibilities

Eilen hetken mielijohteesta ruvettiin katsomaan elokuvaa Last Holiday - Kaikkien aikojen irtiotto (2006), jossa pääosassa on Queen Latifah, yhdysvaltalainen rap-laulaja ja näyttelijä. Leffa kertoo yksinäisestä ja ujosta Georgia Byrd -nimisestä naisesta, joka saa tietää, että hänellä on elinaikaa jäljellä vain kuukausi. Georgia nostaa pankista kaikki rahansa ja päättää lähteä kylpylälomalle nauttimaan elämästä.

Vaikka elokuvassa aika isossa roolissa on Georgian sairaus, niin silti kaikki tapahtuu hyvällä asenteella ja iloisella mielellä. Elokuva ei ole ollenkaan surullinen, vaan koko ajan on hymy huulilla, sen verran sympaattinen ja hauska nainen tuo Queen Latifah on. Elokuva kertoo elämänmuutoksesta ja sai minut miettimään, mitä itse tekisin, jos saisin tietää kuolevani kuukauden päästä. Muuttaisinko jotain elämässäni, toteuttaisinko unelmani? Viettäisinkö aikaa yksin vai läheisteni kanssa? Kertoisinko sairaudesta kenellekään vai pitäisinkö kaiken salassa loppuun asti? Elokuvassa oli hyvä sanoma: elämästä pitää nauttia joka hetki, pitää elää jokainen päivä täysillä. Leffassa Georgiaa arvosteltiin hänen rehellisyytensä takia ja tavasta sanoa asiat suoraan. Vastauksena kaikki saivat kuulla eräänlaisen tunnustuksen: ”Olin hiljaa koko elämäni. Taisin pelätä.” 

Elokuvan loputtua, ehdotin heti toista leffaa. Valinta oli helppo: Beauty Shop (2005), jossa pääosassa jälleen kerran Queen Latifah. Tämä leffa kertoo Ginasta, joka työskentelee kampaajana. Hän kyllästyy pomoonsa, ottaa lopputilin ja perustaa oman kauneussalongin. Elokuvassa ei ollut mitään sen kummempaa sanomaa, mutta silti leffa oli pirteä ja rento. Se, että elokuvan pääroolissa oli Queen Latifah, sai minulta heti ison plussan! 

Vaikka tiesin aikaisemminkin, kuka Queen Latifah on, en ollut koskaan nähnyt elokuvia hänen kanssaan. Nyt sitten katsoin heti kaksi ja olin todella tyytyväinen niihin. Last Holiday iski minuun enemmän, sen verran paljon tykkäsin siitä sanomasta, mitä elokuva viestitti. Elämästä pitää nauttia, jokaisen pitää osata haaveilla ja toteuttaa unelmiaan! Toivon että minunkin mahdollisuuksien kirja muuttuu jonain päivänä tosiasioiden kirjaksi.

Mies klassikon takana

Tästä on varmaan jo muutama kuukausi, kun katsoin tämän leffan. Aluksi minun piti mennä leffateatteriin, mutta suunnitelma ei toteutunut. Kun sitten jonkun ajan päästä leffa tuli takaisin mieleeni, päätin katsoa sen kotona. 

Kyseessä on siis Sacha Gervasin, tositapahtumiin perustuva elokuva, Hitchcock (2012). Elokuva sijoittuu aikaan, jolloin Alfred Hitchcock (Anthony Hopkins) työsti myöhemmin suuren suosion saavuttanutta elokuvaansa, Psykoa. Elokuvassa kerrotaan myös Hitchcockin ja tämän vaimon, Alma Revillen (Helen Mirren), suhteesta. Alma on älykäs ja lahjakas nainen, mutta elää aina miehensä varjossa. Kuitenkin Psykon suuri menestys on pitkälti juuri tämän vahvan naisen ansiota. 

 

Odotin trailerin perusteella elokuvan olevan hieman pelottava ja jopa ahdistava, mutta kumpaakaan noista se ei ollut. En ollut nähnyt mitään Hitchcockin elokuvia aikaisemmin, joten en yhtään tiennyt, minkälainen mies on kyseessä. Hitchcock herätti minussa aika paljon ärsytystä ylimielisellä käytöksellään vaimoaan ja muitakin ihmisiä kohtaan. Samalla tunsin myös sääliä, koska jossain syvällä sisimmässään hän ei ollutkaan niin itsevarma, mitä antoi muiden olettaa.

Välillä oli vaikea pysyä mukana tapahtumissa ja koko ajan odotin, että tapahtuisi jotain merkittävää, mutta kuitenkin sama juoni vaan jatkui ja jatkui.. Pidin elokuvan lopetuksesta: Psykon menestyksen jälkeen annettiin vihje Hitchcockin seuraavaan elokuvaan, mikä sai ainakin minut googlettamaan leffaa :D 

Seuraavana päivänä leffan katsomisen jälkeen meninkin sitten Filmtowniin vuokraamaan Psykoa. Valitettavasti sitä ei siellä ollut ja jouduin pahasti pettymään, sen verran paljon innostuin kyseisestä elokuvasta. Noh ehkä vielä joku päivä näen tämän suuren kauhuklassikon. Hitchcock-elokuva teki kuitenkin tehtävänsä ja sai minut kiinnostumaan herran tuotannosta.

Kesäinen piknik

Kesä on vihdoinkin tullut!! <3 Sen kunniaksi käytiin pienellä piknikillä uimarannalla. Tämä postaus poikkeaa vähän blogin yleisestä teemasta, mutta ajattelin kuitenkin pistää tänne muutamia kuvia reissulta :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotimatkalla yritin ottaa kuvan jäniksestä, mutta ei oikein onnistunut :D

MM-lätkää paikan päällä

Maanantaina oltiin katsomassa jääkiekon MM-kisoja Hartwall Areenalla. Olin ostanut liput Terolle joululahjaksi ja nyt vihdoinkin päästiin pitkän odotuksen jälkeen nauttimaan matseista!

Kyseessä oli siis Saksa - Slovakia ja Suomi - Ranska -pelit. Meillä oli paikat yläkatsomossa, mistä oli sitten todella hyvät näkymät jäälle. Ensimmäisessä pelissä ei ollut kovin montaa ihmistä, mutta uskomaton tunnelma oli jo silloin havaittavissa. Itse kannustin Slovakiaa ja kyllä se peli oli minusta aika jännittävä! Nauratti vieressä istuvan saksalaisen papan kiroilut viimeisten minuuttien aikana :D

Matsien välissä Areena tyhjennettiin kokonaan ja me päätettiin käyttää se aika hyväksi etsimällä joku ruokapaikka Pasilasta, koska Areenan hinnat olivat ihan järkyttäviä (esimerkiksi 0,4 litran limsa maksoi 4,50€). Yllättävää kyllä, mutta tehtävä osoittautui ihan mahdottomaksi: yli tunnin kävelyn jälkeen ei löytynyt yhtään sopivaa ruokapaikkaa.

Päästyämme takaisin Hartwall Areenalle, ihmisten määrä oli lisääntynyt huomattavasti, paikka oli ihan täynnä! Ja kuten myöhemmin kerrottiin, niin Suomi - Ranska -ottelun katsojamäärä oli melkein suurin mahdollinen. Johtuu varmaan siitäkin, että kyseinen matsi oli yksi halvimpia Suomen pelejä.

Kuten ehkä arvata saattaa, tunnelma oli uskomattoman mahtava! Sitä ei vaan pysty vertaamaan mihinkään, eikä edes kunnolla kuvaamaan, se pitää yksinkertaisesti kokea itse! Vaikka Suomen peli ei ollutkaan parhaimmasta päästä, niin oli siellä ainakin yksi hieman yli-innokas nuori neito, joka ei missään vaiheessa tajunnut lopettaa kannustamista, ei aina edes erätauoilla.. Huvittavaa oli minusta se, että melkein täynnä olevalla Areenalla oli ehkä korkeintaan muutama kymmenen ranskalaista, jotka sitten ponnahtivat innokkaasti seisomaan kun Ranska teki ainoan maalinsa. 

  
Aika tuntui siellä menevän ihan liian nopeasti, yhtäkkiä peli olikin loppu ja Suomi voittanut. Onnellisesti sitten lähdettiin ajamaan kotiin haaveillen siitä, että ehkä vielä joskus päästään toisenkin kerran seuraamaan MM-kisoja paikan päälle.. Tänään illalla jännitetään kotisohvalla, kun Suomi pelaa USAa vastaan!