Tästä on varmaan jo muutama kuukausi, kun katsoin tämän leffan.
Aluksi minun piti mennä leffateatteriin, mutta suunnitelma ei toteutunut. Kun
sitten jonkun ajan päästä leffa tuli takaisin mieleeni, päätin katsoa sen kotona.
Kyseessä on siis Sacha Gervasin, tositapahtumiin perustuva
elokuva, Hitchcock (2012). Elokuva sijoittuu aikaan, jolloin Alfred Hitchcock (Anthony
Hopkins) työsti myöhemmin suuren suosion saavuttanutta elokuvaansa, Psykoa.
Elokuvassa kerrotaan myös Hitchcockin ja tämän vaimon, Alma Revillen (Helen
Mirren), suhteesta. Alma on älykäs ja lahjakas nainen, mutta elää aina miehensä
varjossa. Kuitenkin Psykon suuri menestys on pitkälti juuri tämän vahvan naisen
ansiota.
Odotin trailerin perusteella elokuvan olevan hieman pelottava
ja jopa ahdistava, mutta kumpaakaan noista se ei ollut. En ollut nähnyt mitään
Hitchcockin elokuvia aikaisemmin, joten en yhtään tiennyt, minkälainen mies on
kyseessä. Hitchcock herätti minussa aika paljon ärsytystä ylimielisellä
käytöksellään vaimoaan ja muitakin ihmisiä kohtaan. Samalla tunsin myös sääliä,
koska jossain syvällä sisimmässään hän ei ollutkaan niin itsevarma, mitä antoi
muiden olettaa.
Välillä oli vaikea pysyä mukana tapahtumissa ja koko ajan
odotin, että tapahtuisi jotain merkittävää, mutta kuitenkin sama juoni vaan
jatkui ja jatkui.. Pidin elokuvan lopetuksesta: Psykon menestyksen jälkeen
annettiin vihje Hitchcockin seuraavaan elokuvaan, mikä sai ainakin minut
googlettamaan leffaa :D
Seuraavana päivänä leffan katsomisen jälkeen meninkin sitten
Filmtowniin vuokraamaan Psykoa. Valitettavasti sitä ei siellä ollut ja jouduin pahasti
pettymään, sen verran paljon innostuin kyseisestä elokuvasta. Noh ehkä vielä joku
päivä näen tämän suuren kauhuklassikon. Hitchcock-elokuva teki kuitenkin
tehtävänsä ja sai minut kiinnostumaan herran tuotannosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti