3096 päivää (2013)

2. maaliskuuta 1998 kymmenvuotias tyttö Natascha Kampusch siepataan Wienissä. Tapauksesta uutisoidaan ympäri maailmaa ja tapahtuma koskettaa kaikkia. Tarina saa jatkoa yli kahdeksan vuotta myöhemmin, kun vuonna 2006 tyttö karkaa vangitsijan talosta, 25 kilometrin päässä kotoaan. Myöhemmin Kampusch kirjoitti järkyttävistä kokemuksistaan kirjan, jonka pohjalta Sherry Hormann teki elokuvan ”3096 päivää”. Elokuva kuvaa nuoren naisen uskomattoman selviytymistarinan riipaisevasti ja realistisesti.

Mielenvikainen Wolfgang Priklopil (Thure Lindhardt) pitää pienessä kellarikomerossa 10-vuotiasta Nataschaa (Amelia Pidgeon), joka kaipaa kotiin äitinsä luokse. Vuodet kuluvat ja Nataschasta kasvaa teini ja myöhemmin nuori nainen (Antonia Campbell-Hughes), joka joskus uskaltautuu sanomaan miehelle vastaan. Tyttö kokee väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta välillä katsoja voi hetken ajan nähdä lapsellisen hymyn tytön kasvoilla, kun sieppaaja ostaa hänelle lahjoja tai täytekakun 18-vuotissyntymäpäivien kunniaksi. Vasta yli kahdeksan vuoden jälkeen Natascha rohkaistuu ja onnistuu pakenemaan. Myös aikaisemmin hänellä on ollut karkaamismahdollisuuksia niin yhteisellä kauppareissulla kuin lomamatkalla Alpeilla. 

 

Priklopilin tyynen ulkokuoren alla piilee hullu ja julma kidnappaaja, joka saa lapsekkaita kiukunpuuskia ja vaatii tyttöä tottelemaan häntä. Mies pitää Nataschaa omaisuutenaan, sillä hän on sanojensa mukaan ”luonut tytön ja rakentanut hänelle kauniin huoneen”. Pieni Amelia Pidgeon onnistuu 10-vuotiaan Nataschan roolissa täydellisesti, missään vaiheessa ei tule epäilystäkään aitoudesta. Antonia Campbell-Hughes puolestaan herättää kauhistusta anorektisella olemuksellaan, mutta samalla hän saa paljon kunnioitusta ja arvostusta siitä, kuinka vahva persoona hän on olosuhteista riippumatta.

Natascha Kampusch itse kiitti selviytymisestään sitä, ettei hän koskaan unohtanut, kuka oikeasti oli. Hän myös piti kiinni toivostaan loppuun saakka: ”Tiesin, että vain toinen meistä selviäisi hengissä”. Paettuaan sieppaajaa Natascha herätti hämmennystä ymmärtävällä sävyllä, jolla hän puhui miehestä. Median mukaan nainen kärsi niin kutsutusta Tukholma-syndroomasta, jossa panttivanki samaistuu sieppaajaansa. Natascha on myös ilmaissut olevansa pahoillaan Priklopilin kuolemasta tämän hypättyä junan alle. Oliko pieni sympatia kenties naisen selviytymistaktiikka vai onko oikeasti kyse Tukholma-syndroomasta? Selvää on ainakin se, että Natascha Kampusch on selviytyjä.